Keskustakirjasto – kulttuurin vapaata tilaa vai bisneksen uusi showroom?

Viime viikolla alkoi kilpailu Helsingin uuden keskuskirjaston arkkitehtuurista. Vuonna 2017 sen pitäisi olla valmis. Toimiakseen Töölönlahdella kirjaston pitää kerätä yli kolmannes rakentamisen budjetista muualta kuin kaupungin budjetista ja valtionavustuksista.  Löytyykö keskustakirjastolle muutenkin taloudellisesti ahtaalla olevista julkisen sektorin muista toimijoista kumppaneita? Vai joutuuko se keräämään merkittävän osan rahoituksesta yksityiseltä sektorilta erilaisina sponsori ja yhteistyörahoina. Miten bisneksen astuminen sisään kirjaston pääovesta vaikuttaisi itse kirjastokonseptiin?

Keskustakirjaston yksi keskeisimmistä ja hienoista ajatuksista on aueta aktiivisten kaupunkilaisten toimitilaksi. Helsingissä on huutava pula kulttuurin vapaista tiloista. Keskustakirjasto voisi aloittaa hyvällä esimerkillä keskustelun uudenlaisesta kaupunkikulttuurista muuallakin kuin Helsingissä. Erilaiset kansalaisyhteiskunnan toiminnat tarvitsevat tiloja ja työvälineitä koko maassa.  Keskustakirjasto voisi olla yksi uuden osallistavan kulttuurin aloite ja konkreettinen esimerkki uudesta konseptista.

Toimiakseen hyvin uusi keskuskirjaston konsepti tarvitsee turvallista ja riittävää perusrahoitusta. Tuleeko keskustakirjastosta kaikin puolin julkinen? Jos se joutuu turvattumaan yksityisen sektori n rahoitukseen, miten turvataan kulttuuri laajana ja osallistavana käsitteenä? Vai pyrkivätkö yksityiset firmat sponsorirahoilla valvomaan toiminnan sisältöä ja brändinsä suojelemiseksi asettamaan ehtoja kulttuurin omaehtoisuudelle – vesittämään radikaalin konseptin?

Nykyisen hallituksen kulttuuripoliittista leikkauslinjaa on muutettava ja kulttuurin rahoitus ja omaehtoisuus turvattava.  Helsingin kaupungilla puolestaan on talletuksia ja käyttämätöntä ”viivan alle jäänyttä” rahaa jolla poliittisesti niin tahdottaessa voitaisiin alkaa rahoittaa kulttuurin uutta konseptia – keskuskirjastoa suuremmalla kuin 50 % osuudella kirjaston käyttökustannuksista. Rahoituspäätöksen tulisi olla pitkäaikainen ja sillä tulisi vahvistaa kirjastohenkilökunnan osuutta palvelujen tuottajana, yhdessä kansalaisten kanssa.